L U O V A J A | Order | About | Contact | Guestbook |
© 2005 Kaarina Luova


© 2006 Saila Heikkinen

Majakka ja Perävaunu
lvjcdr002 (2006)

cd-r, limited edition of 50
68:54

yksi.Fotoperiodismi (27:28)
kaksi.Radiotekniikan Perusteet (21:37)
kolme.Ystävyyskaupunki (19:49)

M&P = Simo S. ja Mikko V.
Äänitetty Tampereella syksyllä 2004
ja keväällä 2005.
Kansitaiteen teki Heikkisen Saila.

Recorded in Tampere in fall 2004
and spring 2005.
Cover art by Saila Heikkinen.

Massive, improvised journeys through static space

SOLD OUT



Parhaimmillaan improvisoitu musiikki taltoi vallitsevan tilan, ajan ja ilmapiirin. Äänitettä ajatellen kuunneltavissa oleva lopputulos riippuu soittajien näkemyksistä, käytettävistä instrumenteista, äänityslaitteistosta ja vallitsevista olosuhteista joita ovat tila, aika ja ilmapiiri. Jossain mielessä improvisoitua musiikkia sisältävä äänite on siis tallenne toisen sisällä.

Toivottavasti jotain tämäntapaista välittyy myös tämän äänitteen kuulijalle. Kahden kaveruksen soittamaa musiikaalista äänimaisemaa havainnoidessaan kuulija voi kenties saada häivähdyksen soitosta kumpuavasta ilosta ja luomisen riemusta kiirettömissä syksyn ja kevättalven iltapäivissä.

Simo Saukko maanataina 19.12.2005



At its best, improvised music captures the present space, time and atmosphere. As for a recording, the final result for listening depends on the players' vision, the instruments available, the recording equipment, and the prevailing circumstances, which are space, time and atmosphere. In same way a recording including improvised music is therefor a recording inside of another.

Hopefully something like described here forwards also for the listener of this recording. As the listener senses the soundscapes played by two buddies, he maybe can get a slight hint of the delight and joy of creating that derives from playing music in the hasteless afternoons of fall and early spring.

Simo Saukko, Monday, December 19th 2005




"Ensikuunteluilla kummastuttaa tähän duoon liitetty impro-leima. Mitäs improa se tämmöinen on, jossa ei edes tapahdu mitään? Majakan ja Perävaunun sähkömusiikki paljastaa kuitenkin salaisuutensa vasta tarkemmalla kuuntelulla. Levyn kolme parikymmenminuuttista kappaletta ovat hitaita, minimalistisia ja näennäisesti muuttumattomia, mutta pinnan alla kuohuu. Muutokset äänen kaaressa tapahtuvat välillä lähes huomaamatta. Ei kai improvisaation tarvitse aina olla niin hyperaktiivista?

Majakan ja Perävaunun esikoislevyn pelastaa ambientin ikävästä maailmasta kaksikon rohkeus äänenkäytössä. Esimerkiksi "Radiotekniikan perusteet" on jopa ilkeän kuuloista, särisevää ja riipivää ja siksi nautinnollista. Pelkkää särinää ei levyllä toki ole. Ehkä parhaiten syväkuuntelussa toimii "Fotoperiodismi", joka on ajoittain jopa jossain määrin melodinen. "Ystävyyskaupunki" keskittyy hitaasti jumittavaan rytmiin.

Majakka ja Perävaunu kuitenkin vaativat kuulijaltaan ehkä hieman liian paljon. Lähes 70-minuuttisen levyn tarkka kuuntelu palkitsee, mutta palkitseeko lopulta tarpeeksi? Levyn kolme pitkää kappaletta ovat äänimaailmaltaan sekä rakenteeltaan loppujen lopuksi kovasti toistensa kaltaisia ja voipi olla niin, etteivät kovin usein tietään levysoittimeen löydä. Potentiaalia kumminkin on ja juuri tällä hetkellä kuulostaa hienolta, joten uutta putkeen, kiitos." (Ville Moskiitto / Shortcuts to Enlightenment)


"Majakan ja Perävaunun devyytti on kuvauksensa mukaisesti 'improvisoituja matkoja staattisen tilan halki'. Surullisen kaunista äänimaisemaa, jossa minimalistisen elktrotaustan päällä seikkailee pari eri tasoilla olevaa kuviota. Silloin kun ei liikuta liian tutulla maaperällä - niin kuin käy Fotoperiodismissa, jonka erottuvin melodia on usein kuin suoraan Pienestä rumpalipojasta - levy on kerrassaan viehättävä.

Improvisaatio näkyy rakenteilla leikittelyssä, ei hajanaisuudessa, ja se on tämän tiimin selkeä vahvuus. Erityisesti keskimmäinen raidoista, Radiotekniikan Perusteet, on todella hieno, yhdistäen maalailua ja radionoisemaista pientä säröä. Myös Ystävyyskaupungin junnaava rytmi toimii kivasti. Silti valehtelisin, jos sanoisin etteikö pitkästymisen vaara ole halki levyn koko ajan läsnä. Vaikka kuinka kyseessä onkin hyvätasoinen tavara, ei 20-30-minuuttisia raitoja mitenkään pysty pitämään täysin kiinnostavina näin hienovaraisin menetelmin. Joko yhtyeen täytyisi lisätä palasia mukaan, tai sitten lyhentää yksittäisteostensa pituutta. Tässä muodossa jäädään vain kiinnostaviksi, mutta ei päästä todelliseen vaikuttavuuteen.

Erittäin lupaava ja usein hyvin kauniskin, mutta ei sen enempää." (Jiituomas / Kuolleen musiikin yhdistys)


"–– Also on the Finland tip is the hypnotic flights of fancy by Majakka ja Perävaunu. Brought to us by the good folks at Luovaja , these massive improv pieces do a wonderful job of creating an atmosphere for cosmic excursions. Each of these three sprawling pieces (ranging from 20 minutes to 27 minutes) unfolds slowly, but is always led by a sure hand. This is the work of someone's creative vision, and this duo pulls it off quite well. This is the music of the changing seasons, when everything is in bloom, but dying. These tracks contain the aural depictions of nature's yearly decay. It's the sound of falling leaves and browning grass, everything and everyone looking for their place to hibernate for the oncoming winter. With each subsequent listen, you realize that there's really something special happening here. Really lovely. – –" (Brad Rose / Foxy Digitalis)


"Majakka ja Perävaunu is yet another interesting name to pop up from the fertile lands of Finland. This self-titled disc on Luovaja presents three epic drone/improv pieces that surely take their time to unfurl and consequently manages to build up some highly evocative and cosmic moods along the way. This is static ambience with surprisingly strong organic characteristics, a concept with a gravitational pull towards the speakers that should keep you enraptured for a lot longer than a week. This one will work very well when this unbelievably hot summer finally gives in for the fall." (The Broken Face)



©2008 Jaakob Karhu