L U O V A J A | Order | About | Contact | Guestbook |
© 2005 Kaarina Luova


LVJCDR011

cd-r, edition of 50
31:20

Aina kun mä tuun, mä kuolen pikkaisen (3:33)
Sokkarin liukuportaat (3:13)
Robootti (3:18)
Oi, Bianchina! (3:56)
Avaruushissi (3:06)
Rakkauslaulu robootille (3:56)
Kone rokkaa (3:23)
Hei beibi, drillaa mua (3:21)
Tottele minua kone (3:14)

All the tracks were written, performed and recorded by Pasi Palonen in his bedroom in Tampere, Finland in January–April 2009. Also Manja Schielke sang on tracks 5, 6 and 9. Pasi mixed the album and designed the cover art. Photos on the cover were taken by Manja, Pasi, Pasi's mother and Mikko Jalkanen.

Thanks for Jaakob Karhu making the album possible; for Manja singing and commenting the songs; for Larkku, the atomic fish and for Brecht reflecting the music and useful commeting.

Prices (including postage):
4 € in Finland and EU
6 $ elsewhere


to "Order" page


Official website (in Finnish)
MySpace site with full songs by Paanpa
Paanpa:
Ihmisen ja koneen välisestä ystävyydestä

lvjcdr011 (2009)

SOLD OUT

The complete album with bonus tracks
is available at iTunes!




Sci-fi–lo-fi–indie-synthesizer-pop-rock from the singer–songwriter–multi-instrumentalist Pasi Palonen's (also of Popsicle People) solo project Paanpa. After last year's wonderful demo Mehujääihmisten uneton uni (which can be downloaded here) comes Paanpa's debut album, philosophical comment on the delicate relationship between man and machine.
Voiko kone rakastaa? Voiko edes ihminen koskaan rakastaa? Voivatko ihminen ja kone koskaan löytää toisensa? Entä miten onnistuu lihan ja metallin välinen intiimisuhde? Ne ovat tärkeitä kysymyksiä, joista ei ole vielä edes väitöskirjaa tehty(!).

Lue koko saateteksti
Can a machine feel love? Can even a human being feel love? Can a human and a machine ever find each other, romantically? What about an intimate relationship between flesh and cold, cold metal? These are important questions of which no-one has ever written even a doctoral thesis(!).

Read full liner notes

"– – Paanpa on kova! Paljo parempi ku uusin Risto (jos niitä nyt voi ees verrata, mutta kuitenkin)." (Heikki Kippola / ooooo)


"Luova-levymerkin tähänastiseen katalogiin ei varsinaisia täysosuma-albumeja ole montaa osunut, mutta julkaisujen ennalta-arvaamaton monipuolisuus on ollut kovin ilahduttavaa.

Varsinaiseen kultasuoneen on Luovaja näppinsä iskenyt Paanpan kohdalla. Tamperelaisen Pasi Palosen makuuhuoneaktin toinen levy on pieni poptaivas, joka onnistuu jotakuinkin kaikilla tasoilla mitä nyt kärkevä kriitikko pystyy edes keksimään.

Jokusta kitaravoittoista biisiä lukuunottamatta Paanpa piipittää eteenpäin elektropopin voimalla ja vallan raikkaankuuloisesti. Kotikutoinen, päiväpeiton makuinen koneromantiikka tuo vääjäämättä mieleen Kraftwerkin ja pirteä synasäpinä myös Tv-resistorin, mutta yllättävämpiäkin assosiaatioita ilmenee, kuten nyt vaikkapa Karkkiautomaatti, Aknestik tai jopa Noitalinna huraa!

Ihmisen ja koneen välisestä ystävyydestä viehätti heti ensikuuntelulla niin paljon, että pistin levyn tehotestiin: toistuvaan päivittäiseen kuunteluun. Testi on paljastanut, etten ole osannut (ainakaan vielä) kyllästyä laisinkaan. Pienimuotoinen pop-klassikko jo syntyessään? Allekirjoittaneen mielenhäiriö? Enpä tiiä, mutta Virallinen Kesähittitarkastaja toteaa Kesän 2009 Viralliseksi Kesähitiksi Paanpan kappaleen "Aina kun mä tuun, mä kuolen pikkaisen"." (Ville Moskiitto / Huuhkaja päivänvalossa)


"Lähes kaikille tuntematon Paanpa on yhtä kuin Pasi Palonen, joka laitteineen ja aivoineen on saanut aikaan ainutlaatuista musiikkia. Yhdeksän kappaleen mittaisen albumin otsikko on ohjelmallisuudessaan erittäin kuvaava. Elektronisen popin alueella liikuskellaan, mutta akustinen kitara kulkee myös matkassa. Naivistiset tekstit paneutuvat mekaanisiin rakkaussuhteisiin, robottina olemisen vaikeuteen tai vaikkapa Sokkarin liukuportaiden futuristiseen viehätysvoimaan.

Ihminen ja kone -tematiikka palautuu helposti Kraftwerkiin, jonka vaikutus on kuultavissa. Etenkin Paanpaa ja saksalaisia uranuurtajia yhdistää rauhallinen ja ymmärtävä koneromanttisuus, sekä taipumus minimalismiin. Toisaalta esimerkiksi levyn helmiin kuuluva Avaruushissi muistuttaa aiheensakin puolesta Grandaddyn kulta-aikojen tuotoksia. Verrokit ovat kovia, mutta kova on myös Paanpan sävellysten taso. Ilmavat kuljettelut, oikeanlainen tasalaatuisuus ja vaivattomuus imaisevat äkkiä mukaansa. Hyvänä merkkinä on pidettävä sitäkin, että henkilökohtainen suosikkibiisini tuntuu vaihtuvan jokaisella kuuntelukerralla. Välillä se on Karkkiautomaatti-henkinen Robootti, välillä taas likaisesti nykivä Aina kun mä tuun, mä kuolen pikkaisen. Muitakin vaihtoehtoja löytyy, vaikka loppua kohden levyn ote valitettavasti pääsee hiukan höltymään.

Paanpa on sopivasti vakavissaan. Vaikka teknologiasta ja roboteista lauletaan, ei mahdolliseen scifi-huuruun upota. Hipsterimäinen yltiötiedostavuus ei myöskään tule kysymykseen. Nämä ovat lauluja, joista huokuu välittäminen. Näissä viitsitään ihmetellä asioita. Paanpa on koneen ja sinun ystävä." ****½ (Antti Hurskainen / Desibeli.net)


"Allekirjoitan kyllä melkein jokaisen Antin sanan ja haluaisin vielä lisätä, että semmosesta vanhemmasta koneilusta tulee Kraftwerkin lisäksi paikoin mieleen myös Organ, eli ei tässä ollenkaan hassummissa altaissa uiskennella. Valloittava levy! 4/5" (jani_e, Desibeli.net user comment)



©2009–2011 Jaakob Karhu